Ilmanvaihto

Ilmanvaihdon tuloilma voi tuottaa sisäilmaan epäpuhtauksia. Kookkaammissa laitoksissa eristekuituja irtoaa äänenvaimennusmateriaaleista. Suodattimet voivat kastua lumesta tai sadevedet pääsevät kastelemaan niitä. Toisinaan suodattimet eivät istu kehyksiinsä ja ohivirtausten kautta pääsee ulkoilman pölyt ja liikenteen päästöt sisälle. Joskus laiterikkokin voi jäädä huomaamatta. Ilmanvaihtolaitoksien palopellit voivat laueta ja näiden vaikutuksesta ilmanvaihto voi tuottaa runsaan ylipaineen tai alipaineen kohteeseen.

Eräässä ylipainetapauksessa syynä oli poistopuhaltimen laakerin rikkoutuminen, joka esti puhallinta pyörimästä. Seurauksena oli 90-luvulla asennettujen puurunkoisten ikkunoiden ulkopokien lahoaminen ennenaikaisesti. Näin tapahtuu, jos sisäilmaa puhalletaan ylipaineen vaikutuksesta tiivisteiden välistä kohti kylmää ulointa ikkunaa.

Ilmanvaihto on syytä tutkia huolella lähes aina sisäilmaselvityksien yhteydessä. Ilmanvaihdolle tehtävät optimoinnit ovat hyötyyn nähden edullisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan hyvä ilma. Keskiverto kohteessa huoneiston ilmatilavuutta vastaava määrä ilmaa vaihtuu kerran kahdessa tunnissa. Tämä antaa käsityksen siitä kuinka suuri merkitys on tuloilman laadulla sisäilman laadun muodostumisessa. 
Talvisin sisäilman kosteus voi laskea hyvinkin alas. Taltioivilla mittalaitteillamme voimme taltioida haluttaessa jopa useita kuukausia sisäilman lämpötilaa ja kosteutta. Samalla voimme taltioida hiilidioksiditasoa. Kuiva sisäilma saattaa myötävaikuttaa oireiden pahenemiseen. Kuivan sisäilman kanssa samaan aikaan esiintyvät sisäilman epäpuhtaudet ovat huono yhdistelmä. Kyseiset tilanteet aiheuttavat usein turhia sairastumisia. Kuivan sisäilman syynä voi olla väärin säädetty ilmanvaihto tai ylitehokas ilmanvaihto. Ilmamäärät on voitu suunnitella suuremmalle väkimäärälle, kuin tiloissa oikeasti on. Optimoimalla ilmanvaihdon teho juuri oikeaksi saavutetaan terveellisempää ilmaa ja säästetään samalla lämmitysenergiaa.